Tiedän, että pystyisin noudattamaan "laihdutusruokavaliota" jonkin aikaa, kenties puoli vuotta tai vuodenkin. Tiedän myös, etten ikinä kykenisi syömään samanlaista aamupalaa tai kanaa ja riisiä ilman kastiketta vuodesta toiseen. Olen vuosia sitten laihduttanut Painonvartijoiden pistesysteemillä 16 kg, mutta kaikki tuli takaisin - korkojen kera. Minusta ei ole kituutusdieetille.
Minusta on ihanaa, jos ruokaan kätkeytyy tarinoita. Joku läheinen on tehnyt minulle hyvää ruokaa, saan valmistaa ruokaa jonkun antamalla reseptillä tai tiedän tekeväni jonkun läheisen lempiruokaa. (Nimeän muuten aina reseptit reseptivihkooni antajan mukaan. Näin muistan esim. lukiokaverini Annen, jonka Annen hedelmäkakku on seurannut vihkossani vuosia mukana.) Tarinoiden takia arvostan kovasti itse tehtyä ruokaa. Toinen syy itsetehdyn arvostamiselle on tietysti maku. Kukaan ei osaa laittaa niin hyvin minun makuaistiani hiveleviä ruoka kuin minä. :)
Tämä kaikki ei sulje kuitenkaan pois sitä, ettenkö voisi pudottaa painoani syömällä hyvin. Onneksi pidän kovasti kasviksista, kalasta, ruisleivästä ym. "terveellisestä". Kuolaan enemmän savukalasalaattia kuin ranskalaisia. En ole kova karkkihiiri, mutta suklaa maistuu. Tumma suklaahan on niin terveellistä, että pari palaa päivässä on melkein kansalaisvelvollisuus! Erityisen hyvää on Pirkka kaakaorouheinen tumma suklaa, joka on kaikenlisäksi vielä luomua ja Reilua kauppaa. Sisäinen hippini tykkää.
Tänään sain syödä ruokaa, joka oli täynnä tarinoita:
Leivoin itse ihanaa oliivileipää. Tein taikinan rakkaudella, pidin sitä yön yli lepäämässä, hain vartavasten Lidlistä ihania kalamataoliiveja ja lopulta paistoin pienen leivän. Se on niin pieni, että syömme sen mieheni kanssa yhdellä ruoalla. Leivän päälle tein savukalatahnaa. Vanhempani toivat mökiltä tullessaan ahvenia, jotka savustimme eilen. Tänään perkasin pari ahventa, sekoitin kevyt creme fraiche -purkin lopun, kevyttuorejuustoa, sitruunanmehua ja pippuria kaloihin. Lisäkkeenä eiliseltä jäänyttä fetasalaattia.
Voitte vain uskoa, kuinka kulinaristin mieli lepää tällaiselta lautaselta syödessä. Btw. söin vielä leivän kantapalan omasta puolikkaastani ja laitoin kaikille leiville levitettä. Halusin vain nuo kauniit oliivit kuvaan näkyviin. En ikinä voisi vaihtaa näitä tunteita mihinkään saneltuun ruokavalioon. Olen mieluummin aina hieman pullamössö (mutta hoikempi, kiitos!), kuin timmi pakkoproteiinin purija.
... täytyy vielä sanoa, että tykkään kyllä monista proteiininlähteistä kovasti. Jo pienenä kinusin äitiltä kaupassa raejuustoa herkuksi ja rahkaakin vetelen lähes päivittäin, koska tykkään siitä niin kovasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, että jätät kommentin. Julkaisen sen, kun olen tarkistanut, ettet ole kirjoittanut mitään yleisesti loukkaavaa tai yksityisyyttäni uhkaavaa.